Ihan vasta kuulin tästä paikasta ja etsin netistä lisäinfoa. Keski-Suomen Koliksi kehuttu vuori oli jossain hassun mutkan takana ”hevonkuusessa”, kuten joku sen ilmaisi. Siis näin jäätävän hieno mesta ja näin lähellä meitä – tuonne oli pakko hilppaista!

Pölyisen, kikkuraisen hiekkatien päässä löytyikin polku, josta Visit Laukaan sivulla kerrottiin. Halusin ehdottomasti kävellä helpomman reitin, enkä kivuta fifien kanssa hankalimmasta paikasta vuorelle. Ulkona oli kuuma ja hyttyset hyökkäsivät heti kimppuun, kun astuin ulos autosta, jonka parkkeerasin pusikkoiseen pellonlaitaan.

Puskien keskeltä lähti leveä, tasainen polku kauniin metsämaiseman keskeltä nousemaan kohti Hyyppäänvuorta.

Ylös päästyämme tuuli kävi vahvemmaksi ja itikat olivat enää muisto. Ällistelin ihmeissäni maisemaa – eihän tämä voinut olla totta; moinen aarre vain puolen tunnin ajomatkan päässä kotoa. Pyörimme polun pylpyrän ympäri ja palasimme näköalakalliolle ottamaan kuvia. Oli kovin hiljaista ja saimme nauttia maisemasta ihan keskenämme.

Tänne on must tulla joku kerta auringonlaskun aikaan! Näkemistäni kuvista päätellen maaginen kokemus!

#visitlaukaa