Hullua: olen asunut Vaajakoskella iäisyyden, enkä ole koskaan kivunnut Koskenvuorelle. Olen katsellut sen karun kaunista profiilia lapsuudesta saakka, mutta mieleen ei ole edes pilkahtanut poiketa siellä, vaikka viereisellä Kanavuorella olen hikoillut lukemattomia kertoja. Ei kovin moni muukaan paikallinen tunnu olevan tuttu tuon maisemaa halkovan jylhän luontokohteen kanssa. Mutta eipä hätiä, siellä on nyt käyty koirien kanssa ja uusi retki pian suunnitteilla!

Koskenvuori on siis Kanavuoresta seuraava kukkula pohjoisen suuntaan. Vaajakosken kanavaa ylös kulkevat veneilijät ja risteilymatkaajat ohittavat tämän heti sulusta tultuaan rautatiesillan jälkeen suunnatessaan Leppävettä ylöspäin.

Jylhä vuori näkyy kauas ja kuvittaa Vaajakosken maisemaa siinä missä Kanavuorikin. Se kuuluu Jyväskylän merkittäviin luontokohteisiin ja on Natura 2000 -alue, arvoluokka erittäin arvokas.

 

Patikoinnista kiinnostuneiden kannattaa suunnata vuorelle näin:

-> Etu-Kanavuorentie-Haapakoskentie, junasillan ali ja sen jälkeen on pieni kääntöpaikka yksityistien alun vieressä, josta lähtee aidanviertä seuraava polku.

-> Alle 100 m tästä on iso kivi keskellä polkua. Sen vierestä vasemmalle lähtee kallion päältä huomaamaton polku. (Jos missaa tämän, ei haittaa, sillä polkuja lähtee useampiakin ylös, kun jatkaa eteenpäin. Kun nousee ylös yhtä, voi tulla alas toista ja saa kivan rengasreitin.)

Koskenvuori on huomattavasti Kanavuorta rauhallisempi ja kipuaminen tänne ei ole niin tuskallisen louhikkoista kuin Kanavuoreen. Jos oikeasti haluaa rauhoittua, tänne kannattaa tulla uppoutumaan ajatuksiinsa ja lepuuttamaan mieltä seesteisissä maisemissa. Zen-mesta.

Vanha, aikaa sitten ikävästi hajotettu lapinraunio on kasattu tulentekopaikaksi. Vuoren laelta näkyy Vaajakosken perinnemaisemaa parhaimmillaan: voimalat, sulut, Päijänne, Leppävesi. Laella ja matkalla sinne on siirtolohkareita ja silmiähiveleviä kallioita.