Mielensäpahoittajatoimittaja

Taas on joku pahoittanut mielensä siitä, että eläinten asioita halutaan parantaa. Tällä kertaa huoli delfiineistä suivaannutti Ylen toimittajan, joka halveksuu noiden viisaiden nisäkkäiden saamaa sympatia-aaltoa. Hänen mielestään vammaisten asiat pitäisi laittaa kuntoon ensin. Jo ”Vammaisista viis, pelastetaan ensin delfiinit!” -artikkelin otsikosta löyhkää ylimielisyys.

Delfiineistä välittäminen on toimittajatädin mielestä väärä veto. Eli häpeä sinä, joka olet ollut Tampereen delfinaarion sulkemisen puolesta! Häpeä, että kannat huolta luonnonvaraisten nisäkkäiden vangitsemista pieneen altaaseen, pois väljiltä vesiltä, synnyttämään poikasia olosuhteissa, joissa ne yksi toisensa perään kuolevat pois. Sinun ja niiden parintuhannen tamperelaisen, jotka allekirjoittivat delfinaarion sulkemiseen tähtäävän vetoomuksen, olisi pitänyt ryhtyä vaatimaan lisää oikeuksia vammaisille. Samoin heidän, jotka kehtasivat surra julkisesti luonnottomiin olosuhteisiin syntynyttä ja sen johdosta kuollutta Veera-delfiinin poikasta. Se ei ollut Ylen toimittajan prioriteettilistan mukaisessa järjestyksessä.

Jokainen normaaliälyinen ihminen varmasti ymmärtää, että tällaisia asioita ei voi eikä pidä laittaa rinnakkain vertailtaviksi, eikä kummankaan auttaminen ole toiselta pois. Toimittaja kuitenkin teki niin. Se ei ollut rohkeaa, ainoastaan junttia. Ilmeisesti joillakin vaan on tarve kääntää asiat vängällä väärin.

Kuinka monelle meistä tulisi mieleen mennä huutamaan vaikkapa sotaveteraanien avustajille, että haloo, täällä on mielenterveyskuntoutujillakin asiat huonosti tai komentamaan lastensuojelun parissa puurtavia kääntämään katseensa huumevieroitustyöhön koska _minun_ mielestäni se on tärkeämpää kuin joku toinen? Aika harvalle. En minäkään huutele suomalaisille eläinsuojelujärjestöille että stop tykkänään, lopettakaa suomikoirien auttaminen, kun Itä-Euroopan eläinrääkkäystilanne on miljoona kertaa pahempi. Mutta Ylen toimittaja kaikkivoipaisuudessaan näin teki. Ja saa siitä vieläpä palkkaa.

Tätä noloa journalismia on tehty meidän verorahoillamme. Sinun ja minun. Laihialaisen maanviljelijän, kuopiolaisen parturikampaajan ja lahtelaisen bussinkuljettajan verorahoilla.

Muistutetaanpa tuota tummua vielä perusrealiteeteista:
1) Jos maailmassa laitettaisiin ensin kaikki ihmisten epäkohdat kuntoon, eläinten vuoro ei tulisi koskaan.
2) Suurin osa eläinten epäkohdista on ihmisen aiheuttamia.
3) jokainen valitsee itse kohteensa, jota auttaa ja jonka puolesta puhuu.

Minulle jokainen elämä on tärkeä. En arvota ihmistä eläimen yläpuolelle. Joskus jopa päinvastoin. Niin kauan, kun ihmiset hyväksikäyttävät ja vahingoittavat eläimiä, niin kauan eläinten oikeuksia on puolustettava.

Jos some räjähtää neljän delfiinin vuoksi, siihen on joku syy. Jos some ei räjähdä jostain muusta syystä, siihenkin on joku syy. Eikö?

Mainokset