Aina välillä sattuu silmään sellaisia bloggaajia, jotka suitsuttavat jotain ihqua nuttua, jossa roikkuu kuolleen eläimen karvareuhka hupunreunassa tai pipoa, johon on kiinnitetty keikkumaan kanin pyllynreiän päälinen. Nämä kirjoittajat ovat autuaan ymmärtämättömiä siitä todellisuudesta, josta nuo turhuuksien huipentumat ovat peräisin. Turkiseläinten so called life on jotain brutaalin absurdia, jäänne kivikaudelta, jota modernin ihmiskunnan ei pitäisi missään muodossa vaalia.

Sitten on näitä selkeitä turkismaailman agitoimia adjutantteja, jotka vieno hymy huulillaan eteerisisesti ujuttavat nyljettyjen eläinten turkkeja muotiblogeihinsa.

Esimerkiksi bloggaaja Jenni Ukkonen suitsuttaa kivoja ”karvapalloja”, jotka voi laittaa klipsulla laukkuun roikkumaan #yökötys Ällistelemään pääset täällä > Itse asiassa Jenni työntää turkiksia muodossa jos toisessa juttuihinsa.

Toivottavasti Jenni ymmärtää, että noiden kivojen pallojen vuoksi joku villieläin on elänyt kurjan elämän vankeudessa vailla mitään mahdollisuutta lajityypilliseen käytökseen. Ja miksi? Päätyäkseen kivaksi somisteeksi turhuuksien markkinoille jonkun persoonattoman bloggaajan tai ajattelemattoman ihmisen egonbuustausleluksi jääden hetken kuluttua unholaan. Ei kannata uskoa turkisteollisuuden satuja: eettistä turkista ei ole olemassa. Se on ainoastaan taitavasti markkinoitu illuusio.

Tiedoksi: turkis on tyylimoka. Se on junttia. Se on vähän… venäläistä.

Toivottavasti Jenni joku päivä herää todellisuuteen.