No joo, on. Toisaalta töiden takia siellä reissatessa kaupungin kauneudella ei kauheasti ole väliä, mutta kyllä Milanosta löytää runsaasti kivojakin piirteitä, kun antaa sille mahdollisuuden.

Duomo, sen 135 tornia ja 3500 patsasta, on niin maaginen rakennus, että se totally must see -kohde; ihan kuin se olisi tiputettu taivaasta keskelle melko tylsäilmeistä suurkaupunkia. Duomon edustalla partioi muuten tällä haavaa huomattavan runsaslukuisesti järeästi aseistettuja poliiseja. #terroriuhka

Kaivattua vehreyttä betonin keskelle toivat nämä huimat talot:

Milanossa on kivoja, seesteisiä puistoja, joissa on kiva poiketa ja ihmetellä ihmisiä. Kymmenien hehtaarien kokoinen Parco Sempione -puisto on tosi kiva ja sinne sujuu Duomolta kohtuullisen nopeasti, Castello Sforzescon linnoituksen läpi. Linnoituksella on pirusti jengiä, mutta puistossa voi hengailla ihan rauhassa, seurata temmeltäviä koiria, nauttia lasin kuohuvaa tai katsella koripallomatseja, joissa pelaajat ovat oikeasti hyviä.

…ja vähän luksusta reissun päätteeksi. Short shopping @Galleria Vittorio Emanuele II. Milano menee kyllä kohdaltani aika lailla hukkaan siinä mielessä, että en tunne minkäänlaista vetoa shoppailuun. En oikeastaan tarvitse mitään ja tuntitolkulla kaupoissa notkuminen ja tavaroiden hiplailu on ahdistavaa ajanhukkaa. Tämä hankinta oli harkittu ja etukäteen suunniteltu, homman hoidn nopeasti ja sitten kipinkapin ulos storesta. Tällä Almalla pärjään ehkä loppuelämäni. Kiitos Pekka ❤ #10years

Vielä kukkia loppuun, että väritetään hiukan harmaata kaupunkia kauniimmaksi 🙂