Itsekkyyden ilotulitusta

Turkistuottajien edunvalvoja Leena Harkimo on pahoittanut mielensä. Iltalehden haastattelussa hän kertoo tuntevansa itsensä pelinappulaksi sosiaalisen median kohussa. Looginen moraali kääntää tässä kohtaa katseen turkkiensa vuoksi tapettujen eläinten suuntaan; miksi ne itsensä tuntevat? Leena sai sentään pitää nahkansa, vaikka joutuikin eroamaan.

Miten Leena fiksuna naisena hetkeäkään kuvitteli, että voisi jatkaa WWF:n hallintoneuvostossa samalla, kun lobbaa kuolleiden eläinten epäeettisiä karvoja, joiden tehotuotanto kuormittaa laajamittaisesti ympäristöä? WWF:n ydintavoite kuitenkin on maapallo, jossa ihmiskunta elää sopusoinnussa luonnon kanssa. Yhtäläisyysmerkkiä järjestön mission ja turkistuotannon välille ei voi vetää parhaalla tahdollakaan. Istuisiko Leena johtopallilla edelleen ilman organisaation sisältä tullutta napakkaa vinkkausta eroamisesta?

Turkistarhauksen mittavat ympäristöhaitat

Leena ei tunnu ymmärtävän ristiriitaa toiminnassaan luonnonvaraisten eläinten kärsimyksen, saati ympäristökuormituksen osalta. Turkistarhat aiheuttavat lähiympäristöjensä vesistöille, pohjavesille ja metsille huomattavia haittoja. Turkistarhausbisnes edesauttaa ilmastonmuutosta sekä happamoitumiseen ja rehevöitymiseen vaikuttavien, ympäristölle myrkyllisten päästöjen lisääntymistä. Myös energiankulutustasot ovat korkeat. Ei kauhean ekologista?

Vertailu osoittaa, että tarhakasvatetun aidon turkiksen tuotanto aiheuttaa moninkertaisesti suuremman ympäristörasituksen kuin esimerkiksi tekoturkin tai muun keinokuituvaatteen valmistus. MTT:n tutkimus: Suomessa tuotetun minkin- ja ketunnahan elinkaariarviointi >

Kun maailmankuvaa hallitsee tiedon puute

Iltalehden jutun perusteella Leena tuntuu missanneen koko turkistarhauksen kyseenalaistamisen ytimen: ei nyt ole kyse sairaista yksilöistä turkistarhalla, niiden salakuvailusta jne. Kyse on siitä, että luonnonvaraisia eläimiä käytetään hyväksi tavalla, joka ei sovi nykyiselle sivistyneelle ihmiskunnalle, jolla on jo hyvä ymmärrys eläinten kokemusmaailmasta. On hyvä muistaa, että juuremme ovat yhteisessä evoluutiohistoriassa noiden armoillamme olevien luontokappaleiden kanssa. Eläimet eivät ole mitään tunteettomia, tahdottomia ja vaistonvaraisia automaatteja, joiksi turkistarhausbisnes ne helposti niputtaa.

Vääristelyä

Leena koittaa vielä vedota turkiksiin vientituotteina. Ihan naurettavaa populismia ajatella, että turkisvienti nostaisi Suomen nousuun, kun maamme kilpailukykyongelmat johtuvat hallintorakenteiden raskaudesta, joustamattomista työmarkkinoista ja kestämättömän kalliista työvoimakustannuksista. Kaiken lisäksi turkisten tuotanto on maailmalla yhä epäsuositumpaa. Epävakaana alana se ei ole tulevaisuuden toivo millään tapaa.

Turhakkeiden kevytmielinen kupla

Leena vaikuttaa vieraantuneen luonnosta uuden lobbausduuninsa myötä. Kurjinta on, että hän paraatipaikalta markkinoi näitä turhakkeita kaltaisilleen ja luo keinotekoista kysyntää kuolemaan ja kärsimykseen perustuvalle liiketoiminnalle.

On selvää, että Leenan tietämys eläimistä on seitinohut. En lakkaa ällistelemästä, miten nykyaikana kukaan voi pitää eläintä niin tunteettomana, että katsoo sille riittäväksi elinympäristöksi minimaalisen tilan metalliritilällä vailla maapohjakosketusta, jossa lajityypillisten tarpeiden täyttymisestä ei voi edes haaveilla.

Älykkäämpi ja rationaalisempi suomalaisten sukupolvi

Lohtu on, että nuoremmat sukupolvet ovat sivistyneempiä, ajattelevampia ja kansainvälisempiä kuin edeltäjänsä. Kouluissa on osattu kuunneltu biologian tunnilla, miten kettu kuuluu luontoon, kiertämään hehtaarien kokoista elinpiiriään – ei pikkuiseen häkkiin. Eläinten kokemusmaailma on tänä päivänä tieteenala muiden joukossa, ja olemme oppineet, että nisäkkäät ja linnut kokevat perustunteita: iloa, surua ja pelkoa. Myös tämän tiedon valossa turkistarhaus on eläinrääkkäystä.

Me ymmärrämme, että ei ole oikein, että satoja tuhansia luontokappaleita sullotaan vankeuteen tarhoille, joiden ympäristövaikutukset ovat kiistattomat, vain siksi, että niiden karvat päätyisivät roikkumaan jonkun hupunreunukseen tai avaimenperäksi.

Huippumuoti näyttää suuntaa

Kammoksumme tapaa, jolla nuo kurjan so called elämän kärvistelleet yksilöt tapetaan sähköttämällä. Meidän ei tarvitse brassailla minkinnahoilla tai roikottamalla kuolleita kettuja kaulassamme. Olemme ylpeitä, että maailman johtavat muotitalot Armanista Hugo Bossiin ja Calvin Klineen ovat luopuneet turhiksi katsomistaan turkiksista omassa liiketoiminnassaan. On hyvä hoksata, että nykyajan ”kettutytöt ja viherpiipertäjät” pukeutuvat Filippa K:n, Hilfigerin, Haglöfsin ja IVANAHelsingin kaltaisiin turkittomuuteen sitoutuneisiin vaatemerkkeihin, joita tänä päivänä löytyy jo läjäpäin. Eettinen muoti on uusi musta.

Kun monet Euroopan maat ovat kieltäneet turkistarhauksen tai rajoittaneet sitä, meitä hävettää, että jotkut jääräpäät haluavat maamme profiloituvan tällaisen kivikautisen elinkeinon kautta. Me emme halua puhua rapistuvan bisneksen puolesta. Me olemme järjellä ja sydämellä sitä vastaan.

Ihminen on eläinlaji muiden joukossa

Se, että Leena ei ymmärrä turkistarhauksen olevan eläinrääkkäystä, ei ole Animalian vika, kuten hän IL:ssä antaa ymmärtää. Se on asia, joka Leenan täytyy tykönään itse pohdiskella. Apuna ajatteluun kannattaa kipaista hakemaan kirjakaupasta evoluutiobiologi Helena Telkänrannan teos Millaista on olla eläin? Siitä löytyy riittävä kokonaiskuva hahmotettavaksi Leenallekin eläinten älykkyydestä, tunne-elämästä ja kokemusmaailmasta.

Maailma muuttuu nopeasti – Armani mukana näyttämässä mallia

“Olen iloinen voidessani ilmoittaa sitoutumisestamme turkittomuuteen. Nykyteknologia tarjoaa vaateteollisuudelle lukuisia vaihtoehtoja ja julma eläinten kohtelu voidaan jättää historiaan. Yhtiömme ottaa ison askeleen, joka kertoo halustamme suojella eläimiä ja ympäristöä”, sanoo yhtiön johtaja Giorgio Armani Voguessa. (Suomennos: Animalia)

Aplodeja Armanille. Jaamme saman filosofian: Fur Free – it’s our way.

fox in the cage sticks his nose through the bars

Mainokset