”Koska reitti on hidaskulkuinen ja sen varrella on runsaasti nähtävää, kierrokseen kannattaa varata reilusti aikaa”, sanotaan Luontoon.fi-sivustolla Etelä-Konneveden kansallispuiston Kalajan lenkistä. Noh, olihan meillä aikaa, mutta jossain romanttisessa mielenhäiriössä pyysin isäntää mukaan patikoimaan – virhe 🤣

Sillä hetkellä, kun tuijotin edessäni yhä loittonevaa selkää muistin, että nämä perhelenkkeilyt olivat aiemminkin olleet verta-hikeä-kyyneleitä -tyyppisiä preussilaismarsseja. ”Hop hop, liikkuu liikkuu! Töppöstä toisen eteen!” Nyt oli siis tiedossa armotonta repimistä 4,6 kilometrin verran haastavassa maastossa.

Ihme, että ehdin ylipäätään ottaa kuvia! Tässä pari napsaisua. Kalajanvuoren päällä levähdimme vesimärkinä eväsleipien verran – vain, jotta DDR-tömistely täyttä höyryä voisi jatkua takaisin lähtöpisteeseen.

Aika vähän muistan reitin varrelta mitään, mutta ihmisiä siellä oli paljon! Koirille patikkamatka oli iloista vaihtelua kotimetsissä samoiluun. Vaikka tarpoessani juurakkoista polkua ylös vuorenrinnettä vannoin, että Pekka ei kuulu seuraavaan kansallispuistokierrokseeni, lepyin illan tullen; pakaratreeni meni fantastisesti perille, heh. Ehkä pitäisi ryhtyä tuotteistamaan tästä rääkistä jotain seuramatkaversiota?

Etelä-Konneveden kansallispuiston patikointikartta >