Lapsuudessani sienireissuilla isäukko tapasi todeta, että ”jos minä olisin mustatorvisieni, kasvaisin tässä” ja samalla seisomalla keräsi ison läjän noita aarteita jalkojensa juuresta.

Valehtelematta useammalla vuosikymmenellä olen hokenut samaa taikalausetta metsän uumenissa, enkä ole ikinä löytänyt yhden ainoaa mustatorvisientä. Kateudesta kihisten olen seurannut somessa tuttavien sienisaaliita ja onnesta mykkyrällä saanut maistaa kookosmaitopohjaista, chilillä terästettyä taivaallista keittoa, jonka eläinlääkäriystäväni toi eräänä päivänä klinikalle.

Mutta tänään tuurini kääntyi: mustiksia oli kotimetsässä KAIKKIALLA! Ihan tuli tippa silmäkulmaan 😀 Nyt nakotan keittiön pöydän ääressä edessäni 2,5 kg sieniä enkä osaa päättää, minkä herkkuruoan niistä tuulisen lauantain iloksi värkkäisin. Luksusta!